Tuusulan Seittelin kosteikon lokkisaarilla talkoiltiin eilen apuslaisten voimin. Tarkoitus oli mennä hiukan siistimään paikkoja, sillä Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen Helmi-hankkeesta oli riittänyt tänne työvoimaa talvella. Ja se oli mainio asia! Sillä nyt meillä oli aikaa ja mahdollisuus siirtää kasvintorjuntapressujen paikkoja alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti. Länsisaaressa siirsimme kaksi pressua uusille paikoille – jännittävää on se, että kuinka pitkään kasvittomat alat säilyvät kasvittomina. Sitä tässä nimenomaan halutaan, jotta tulevilla naurulokin poikasilla olisi avoimia kokoontumispaikkoja, joissa kuivatella sateiden ja sumujen jälkeen.
Itäsaaressa olikin enemmän tehtävää ja raivaussaha surrasi suurimman osan iltaa, jotta pystyssä ja laossa ollut vanha ruovikko saatiin kekoihin ja naurulokeille avointa tilaa pesiä, sillä sitä ne tarvitsevat. Saimme aikaiseksi lähemmäs kymmenkunta ruokokekoa, joihin sinisorsien ja muidenkin sopii pesänsä laittaa. Vielä emme tavanneet ainoatakaan sinisorsan munapesää, mutta aivan näinä päivinä pesinnät varmasti alkavat.
Näistä talkoista ei laajemmin tiedotettu, kun sen piti olla vain pikku homma, mutta menipä siellä seitsemän hengen voimin neljä ja puoli tuntia. Arvaan, että naurulokit ja sinisorsat kiittävät mukana olleita Siskoa, Emmiä, Jaria, Reijoa, Ilpoa, Seppoa ja Juhaa.
