Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus koordinoi Suomessa erilaisia linnustonseurantoja. Eri lajiryhmien kannanvaihteluiden seuraamiseksi on kehitetty kullekin lajiryhmälle ja eri biotoopeille sopivia seurantamenetelmiä. Kaikkia valtakunnallisia seurantoja tehdään myös Apuksen alueella. Niihin osallistuu kuitenkin valitettavan pieni osa jäsenistöstä – toivottavasti nämä sivut innostavat kokeilemaan linnustonseurantaan osallistumista!
Linnustonseuranta on ensiarvoisen tärkeää suojelun kannalta: ilman tietoa linnuston tilasta suojelutoimiin ei voida ryhtyä. Seurantojen tuloksia käytetään muun muassa arvioitaessa lintujen alueellista, valtakunnallista ja maailmanlaajuista uhanalaisuutta, ja esimerkiksi Apuksen alueella tehtyjen laskentojen tulokset ovat mukana EBCC:n (European Bird Census Council) vuotuisissa Euroopan linnuston tilan selvityksissä.
Seurantoihin voi jokainen osallistua monin eri tavoin, tavallinen määritystaito pesimälinnuistamme riittää. Älä siis epäröi tulla mukaan! Alla on esitelty lyhyesti kaikki Apuksen alueelle soveltuvat linnustonseurannan muodot.
Vakiolinjat
Suomeen perustettiin vuonna 2006 koko maan pesimälinnuston seurantaa varten 566 vakiolinjaa. Vakiolinjat sijaitsevat 25 km päässä toisistaan ja ovat kuusi kilometriä pitkiä. Karttaa ja GPS-laitetta käyttäen kuljetaan kesäkuun alussa täsmälleen ennalta määrättyä suorakulmion mallista reittiä ja lasketaan linjalle näkyvät ja kuuluvat linnut. Havainnot merkitään lomakkeelle pareiksi niin, että laulava tai yksittäinen lintu, pari, pesä tai poikue lasketaan yhdeksi pariksi. Lisää ohjeita löytyy Luomuksen sivuilta. Yksi vakiolinjalaskennan hyviä puolia on se, että laskija saa vaihtua – tällöin yksittäinen laskija ei sitoudu laskemaansa linjaan mitenkään tulevina vuosina.
Apuksen toimialueella on 2 vakiolinjaa. Mitä useammin linjoja lasketaan, sitä parempi aineisto niistä kertyy. Niinpä Apuksenkin linjat olisi hyvä saada laskettua joka vuosi. Mäntsälän linja on laskettu miltei vuosittain, mutta Nurmijärven kanssa on ollut vaikeuksia! Alla Apuksen vakiolinjat (numero ja kunta): 050 Nurmijärvi, 067 Mäntsälä
Maalintujen pistelaskenta
Vakiolinjoja helpompi tapa aloittaa linnustonseurantaan osallistuminen on pistelaskenta. Siinä saa itse perustaa 20 pisteestä koostuvan reitin, joka kierretään kerran toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa auringonnousun aikaan aloittaen. Jokaisella pisteellä kuunnellaan ja katsellaan tasan viisi minuuttia ja merkitään linnut pistekohtaisesti ylös. Pisteiden välissä lintuja ei lasketa. Yhden reitin laskeminen kestää noin 3-4 tuntia; pisteiden välit voi liikkua autolla, pyörällä tai kävellen ja kahden pisteen välisen etäisyyden tulisi olla ainakin 250 metriä (metsässä) tai 350 metriä (avomaalla). Pistereitille kannattaa valita monipuolisia biotooppeja, jotta mielenkiinto säilyy ja linnustonseuranta saa monipuolista aineistoa. Erityisesti kannattaa suosia kulttuuribiotooppeja, hiekkakuoppia, joutomaita, pensaikkoja ja lehtimetsiä, sillä niiden lajisto on aliedustettuna vakiolinja-aineistossa. Vesi- ja lokkilintuja ei tässä laskentamuodossa lasketa.
Pistereittilaskenta sopii loistavasti kotiseuturetkeilijöille ja on hyvä tapa opetella laskentataitoja vakiolinjoja varten. Pistereitin laskemista on jatkettava aloitusvuoden jälkeen ainakin yhtenä vuonna, mutta parasta olisi jatkaa reitin laskemista useampia vuosia. Reitin laskemista voi myös jatkaa välivuoden tai useammankin jälkeen – laskennoista tulee hyvää aineistoa, vaikka välissä olisi useampia vuosia, jolloin reitti jäi laskematta.
Vesilintulaskenta
Vesilintulaskennan ideana on laskea jonkin vesistön (lampi, järvi, joenpätkä, lahti) pesivät vesi- ja rantalinnut vuodesta toiseen. Laskenta toteutetaan kahdessa osassa: aikaiset pesijät tulkitaan toukokuun alkupuolella ja myöhäiset pesijät loppupuolella tehtävässä laskennassa. Laskennassa voidaan valita joko kierto- tai pistelaskenta. Kiertolaskenta (maitse tai veneellä kohteen ympäri) on työläämpi ja vaikeampi, mutta sillä tavalla saadaan selville järven absoluuttinen vesilintukanta. Pistelaskennassa tähystetään yhdestä tai useammasta pisteestä näkyvä vesiala ja lasketaan sillä olevat linnut; tällöin ei nähdä kaikkia pesiviä pareja mutta vuodesta toiseen tapahtuvat muutokset saadaan selville. Molemmilla laskentatavoilla tehtäville laskennoille on käyttöä. Perusta laskentapiste tai -reitti vaikka mökkijärvellesi! Lisätietoja Luomuksen vesilintulaskentasivuilta.
Pesäkortit
Helppo seurantamuoto: kun löydät linnun pesän, merkitse ylös päivämäärä, pesinnän vaihe (esim. pesänrakennus, hautova emo, pienet poikaset) ja, mikäli tiedossa, muna-/poikasmäärä. Jos pystyt seuraamaan pesinnän edistymistä pidemmän aikaa, aina parempi. Pesäkortit palautetaan joko sähköisesti (kysy linnustonseuranta(at)luomus.fi tunnukset sähköiseen sivustoon) tai perinteisillä pahvikorteilla, joita voit kysyä samasta osoitteesta.
Talvilintulaskenta
Talvilintulaskennoissa selvitetään talvilinnuston levinneisyyttä ja runsautta eri elinympäristöissä eri osissa maata sekä linnuston muutoksia talven aikana, talvesta toiseen ja pitkällä aikavälillä. Laskennoista saadaan lisäksi tietoa lintujen talvikuolleisuudesta, vaelluslintujen liikkeistä ja muuttolintujen jäämisestä talvehtimaan Suomeen.
1950-luvun puolivälissä aloitetut talvilintulaskennat ovat paljastaneet, että talvilinnustomme on merkittävästi muuttunut viime vuosikymmeninä. Menestyneitä lajeja on ollut enemmän kuin taantuneita. Noin puolet yleisimmistä 100 talvilinnustamme on runsastunut ja kolmasosa on taantunut – suhteellisen harvojen lajien kanta on pysynyt ennallaan. Kehitykseen ovat vaikuttaneet ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset, kuten muutokset lintujen talvisessa ravinnonsaannissa, elinpaikkojen määrissä, suojelussa ja metsästyksessä. Myös talvi-ilmaston pitkäaikaismuutokset muuttavat linnustoa – erityisesti lähitulevaisuudessa, jolloin talvilämpötilojen on ennustettu nousevan suuresti ilmastomuutoksen voimistuessa. Talvina 1957-2010 laskentoja on tehty kaikkiaan 3 820 reitillä; viime talvina on saatu tulokset noin 500 reitiltä.
Talvilintulaskentoja tehdään kolme kertaa vuodessa: syyslaskenta marraskuun alussa, joululaskenta vuodenvaihteen aikoihin ja kevätlaskenta helmi-maaliskuun vaihteessa. Laskennassa kirjataan kaikki havaitut linnut 5-15 km pitkältä vakioreitiltä, jonka yksi tai useampi lintuharrastaja kulkee. Reitti aloitetaan aamun sarastaessa ja kaikki reitin varrella havaitut linnut lasketaan lajitellen ne samalla biotooppeihin (kaupunkiasutus, maaseutuasutus, pelto, metsä, hakkuuaukea/taimikko, ruovikko, muu). Reitistä kannattaa tehdä monipuolinen. Erityisesti museon puolesta kaivataan reittejä metsiin ja vesistöjen varrelle. Uusia reittejä suunniteltaessa on parasta varmistaa seudun muilta lintuharrastajilta tai Luonnontieteellisen museon linnustonseurannasta, ettei reitti osu päällekkäin entisten kanssa. Vanhojen, aiemmin hylättyjen reittien uudelleen laskeminen on myös erittäin suotavaa. Mikäli syys- ja kevätlaskentojen tekemiseen ei riitä aikaa, voi myös laskea reittinsä vain kerran talvessa joululaskennassa, joka on kolmesta laskenta-ajasta tärkein.
Ohjeita Luomuksen talvilintulaskentasivuilla
Tuloksia Apus ry:n alueelta tiedot avautuvat Laji.fi -palvelussa.
Ruokintapaikkaseuranta
Ruokintapaikkaseurannassa seurataan oman ruokinnan lintuja talven ajan. Kahden viikon jaksoissa merkitään ylös kunkin jakson suurin samaan aikaan ruokinnalla havaittu yksilömäärä kustakin lajista. Lisätietoja.
Kaikissa linnustonseurantaan liittyvissä asioissa voit kysyä apua myös Juha Honkalalta (honkala.juha[at]gmail.com). Tervetuloa mukaan linnustonseurantaan!