Kevät on muuttolintujen aikaa ja ilmassa on useita lintuja äänessä yhtä aikaa, mutta miten saada tietää mikä lintu siellä laulaa?
Tähän tarpeeseen on luotu uusi sovellus ”Muuttolintujen kevät”, jonka on toteuttanut Jyväskylän yliopisto.
Lue lisää sovelluksesta sekä lataa sovellus itsellesi vaikka täältä (Jyväskylän yliopiston sivu).
Sovelluksen voi ladata myös suoraan Applen ja Androidin sovelluskaupasta hakemalla nimellä ”Muuttolintujen kevät”.
YLE on tehnyt myös mielenkiintoisen sarjan ”Muuttolintujen kevät”, katso ohjelma Yle Areenasta.
Kun haluat tietää, mitä lintuja on Apuksen alueelta havaittu viime päivänä, käy kurkistamassa sivu Viimeaikaiset havainnot, josta löydät Tiira -järjestelmään syötetyt havainnot päivämääräjärjestyksessä.
Toukokuussa lintujen muutto on parhaimmillaan ja varhaisten pesijöiden pesinnät jo täydessä vauhdissa. Muutontarkkailun ohessa kannattaakin suunnata atlasretkille. Varmista nytatlakseen hautovien joutsenten, lokkien ja töyhtöhyyppien pesinnät. Todennäköisiä pesintöjä voi tähän aikaan etsiä esimerkiksi rastailta, peipolta ja kuovilta. Muista, että kaikille pesintään viittaaville havainnoille löytyy sopivapesimävarmuusindeksi ja havaintoja kerätään kaikista meillä pesimäaikaan tavattavista lajeista kaikkialta Suomessa.
Vuoden kestäneen projektin jälkeen Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry:n uudet kotisivut on tänään avattu osoitteessa https://www.apus-birdlife.fi/. Sivut toimivat tietokoneilla, tableteilla ja puhelimilla.
Apuksen kevättapahtumaa vietettiin keskiviikkona iltapäivän päätteeksi aurinkoisessa ja lämpimässä säässä Järvenpäässä, Vanhankylänniemen kartanolla. Meitä apuslaisia kävi paikan päällä hieman yli 50. Teimme atlashavaintoja kahdella 500 m pitkällä laskentareitillä ja moni osallistuja tuumasi, että eihän tämä olekaan vaikeaa: tehdään lintuhavainto ja katsotaan listasta, että kuinka havainto viittaa pesintään. Näinhän se on! Kiitos Heidi Björklundille (Luomus) lintuatlasasioihin opastimisesta!
Pullakahvien lomassa apuslaiset saivat täyttää lomakkeen ja kertoa, että millä tapaa haluavat osallistua yhdistyksen toimintaan. Lomakkeen palauttajien kesken arvottiin kaksi kirjapalkintoa, onnittelut voittajille Riitta Puukari ja Emmi Salento! Kirjapalkinnon sai myös Apuksen pääsiäiskisan voittaja Olli Okko, onnittelut!
Muistimme myös BirdLife Suomea 50-vuotisen taipaleen kunniaksi.
Kiitokset Kari Degerstedtille Lintuvarusteen kirjojen esillepanosta ja Foto-Fennicalle kiikari- ja kaukoputkiesittelystä.
Kuvat: Hanna Pesanto
Apuksen kevättapahtuman 10.5.2023 klo 16–19 alustava aikataulu 16.00 Kevättapahtuma alkaa 16.15 Tervetuliaissanat 16.30 Heidi Björklund kertoo lintuatlaksesta – kokeilemme atlashavaintojen tekemistä Heidin kanssa kännyköillä. Android-puhelimen omistajia pyydetään lataamaan sovellus nimeltä Mobiilivihko puhelimeen. (iPhonen omistajille sovellus on vasta valmistumassa). Mukana myös kilpailu! 17.00–17.30 Kahvittelut, Pääsiäiskisan voittajan palkitseminen ja Apus-kysely. 17.45 Apus-kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Foto-Fennican kiikari- ja kaukoputkiesittely, Lintuvarusteen lintukirjoja myynnissä. Paikka: Vanhankylänniemen kartano, Tuulimyllyntie 24, Järvenpää
Apuksen kevätkahvittelut on tarkoitettu kaikille Apuksen jäsenille. Kahvittelemme Vanhankylänniemen kartanolla, noin klo 16–19. Ohjelmassa on jutustelua linnuista ja Apuksen toiminnasta. Juhlistamme samalla myös BirdLife Suomen 50-vuotista taivalta. Paikalla on Foto-Fennican optiikkaesittely (kiikareita ja kaukoputkia). Lisätietoja lähempänä tapahtumaa Apuksen Facebookissa ja kotisivuilla. Tervetuloa!
Lasten lintuviikko on lintutapahtuma perheille, päiväkodeille, kouluille ja muille lapsiryhmille. Tapahtuman tarkoituksena on tutustua lintuihin ja lintuharrastukseen etsimällä merkkejä lintujen pesinnästä.
Kannustamme kaikkia lapsia ja aikuisia lähtemään yhdessä linturetkelle, osaamisesta riippumatta! Lintuja ei tarvitse tunnistaa ja kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan hienoja lintuaiheisia palkintoja.
Apuksen pääsiäiskisassa havaittiin 98 lajia ja yhteensä 36 676 yksilöä.
Kisan tavoitteena oli innostaa jäsenistöä retkelle ja ilmoittamaan havaintoja. Ja siinä onnistuttiin, sillä havainnoitsijoita oli peräti 121 – epäselväksi taitaa kuitenkin jäädä, että mikä oli kisamme vaikutus retkeilyintoon.
Havaituista harvinaisuuksista mainittakoon Keravalla nähdyt kolme kattohaikaraa ja Hyvinkään Kytäjällä nähty lyhytnokkahanhi. Pääsiäisen parhaasta lintuhavainnosta ei raadin keskuudessa tullut kuitenkaan erimielisyyttä. Se oli Hyvinkään Kytäjältä löytynyt punakaulahanhi. Linnun löytänyt Olli Okko kertoo: ”Saavuin Kytäjän Suopeltoon ja hanhia oli pellossa runsaasti. Kävin laskemaan niitä, mutta 590 kohdalla laskut menivät sekaisin kaukoputken osuessa punakaulahanheen. Reilun tunnin verran punakaulahanhea ehdittiin seuraamaan, kunnes paikalle ilmaantunut merikotka säikäytti hanhet ilmaan. Sen jälkeen sitä ei nähty. Onneksi paikalle ehti ajoissa muitakin lintuharrastajia linnun näkemään, mutta kuvaa linnusta ei taidettu saada.”
Ollin löytämä punakaulahanhi oli Apuksen alueen 5. havainto lajista, ensimmäinen nähtiin vuonna 2017 Hyvinkään Ridasjärvellä. Tätä kirjoitettaessa 17.4.2023 on Apuksen alueen kuudes punakaulahanhi ollut tarkkailtavissa Nurmijärven Lepsämässä. Lisätietoja löytyy Tiirasta.
Apus onnittelee Olli Okkoa hienosta havainnosta ja toimittaa voittajalle kirjapalkinnon sopivan tilaisuuden tullen.
Kuvituskuvana Apuksen 6. punakaulahanhi Nurmijärven Lepsämässä, kuva Hannu Kalliokoski.
Pääsiäisenä kannattaa retkeillä Apuksen alueella ja ilmoittaa havainnot Tiiraan. Kisan tarkoituksena on tehdä hyvä havainto, eli jotakin tavallisesta poikkeavaa. Hyvää havaintoa ei ole etukäteen määritelty, mutta se voi olla joko harvinainen muuttolintu tai iso kerääntymä, jolloin lintujen laskeminen pääsee oikeuksiinsa. Kahden vuoden takaisessa Apuksen 40-v kisassa voiton nappasi Olli Puustinen Mäntsälästä ilmoittamalla suuren 400 töyhtöhyypän lepäilijäparven.
Parhaan havainnon tekijälle on luvassa palkinto. Voittajahavainnon valitsee Apuksen raati Seppo Niiranen, Mikko Savelainen ja Juha Honkala.
Olen iisalmelaisen maalaistalon tyttö. Linnut siis kuuluivat jo silloin jokapäiväiseen elämään. Linnunpöntöt näkyivät keittiön ikkunasta ja yhdessä pesi kottarainen, kun se hävisi siitä, en kottaraista ole sen koommin nähnyt. Isä oli kiinnostunut luonnosta ja varjeli esimerkiksi kuovin pesää pellolla. Hän kävi etsimässä pesän ennen kuin meni traktorilla tekemään sinne töitä. Läheisellä Kirmanjärvellä uiskenteli silkkiuikkuja, joita verkonkokemisreissuilla pääsi bongailemaan.
Ensimmäisiä lintumuistojani oli se, kun veljeni kanssa tulimme uimareissulta rannasta ja polulla makasi kuolleena iso lintu rengas jalassaan. Oli aivan mysteeri, mihin se oli kuollut. Mistä se oli siihen tippunut? Siinä ei päällisin puolin näyttänyt olevan mitään vikaa. Veimme linnun kotiin asti, isä otti selville, mitä pitäisi tehdä sille renkaalle ja niin hän lähetti sen jonnekin. Joskus paljon myöhemmin tuli tieto, että se oli rengastettu jossain hyvin kaukana. (Siihen aikaan Pori oli yhtä kaukana kuin Vanuatu.)
Kerran kissa repi linnun pyrstösuokia pois, joten otimme linnun hoiviimme. Yritimme ottaa selvää, mikä lintu oli lajiaan, kun emme olleet oikein varmoja siitä, mitä se oikein söisi. Se näytti haukalta, mutta sillä oli suora nokka. Kokeilimme kuitenkin syöttää sille läskisiivuja, ja nehän tekivät kauppansa. Lintu eleli jonkin aikaa pesuhuoneessamme isossa saavissa ja kun pyrstösulat alkoivat olla entisellään, veimme sen laatikossa ulos pyykkitelineelle. Sieltä se sitten lähti lentoon ja istui koivun oksalla meitä tervehtimässä aina, kun tulimme ulos. Ja selvisihän se linnun lajikin, käkihän se.
Opiskelin luokanopettajaksi ja koulutukseen kuului linturetki. Siitä retkestä muistan, että saappaat piti ostaa ja hirveän aikaisin herätä. Saimme yliopiston puolesta kiikarit ja niillä sitten tuijottelimme väsynein silmin lintuja. Mieleen jäi erikoinen näky, kun sinisorsa istui kuusessa. Se herätti ihmetystä myös meidän ohjaajassamme. Vähitellen bongailuni keskittyi vain parkettien liitokukkoihin. Niitä tuli seurattua enemmän kuin muita siivekkäitä vuosikausien ajan. Siitä tuli intohimoinen harrastukseni, kunnes monen muuttamisen ja pitkän sairastamisen jälkeen huomasin asuvani Mäntsälässä, Hirvihaaran kylällä. Talomme on puolen hehtaarin tontilla joen varrella. Kun miehenikin on innostunut luonnosta ja linnuista, on meillä siinä ollut yhteinen harrastus. (Mieheni ei ollut liitokukko ennen kuin vähän treenasin hänen liitelyään parketilla.)
Meillä on tällä tontilla 13 linnunpönttöä. Yksi niistä on telkälle ja se on ollut asuttuna ensimmäistä kesää lukuun ottamatta. Muissa pöntöissä on myös ollut kiitettävästi elämää, tosin minua harmittaa, kun kirjosieppo vie aina sellaisen pöntön, jossa on jo sinitiaisen pesä, vaikka vieressä olisi asuttamaton pönttö.
Talvella meillä on lintujenruokintapaikka molemmilla puolilla taloa. Toinen paikoista on n.20 metrin päässä ja toinen ehkä kahden metrin päässä ikkunasta. Kaipasin sinne alkuun kovasti keltasirkkuja ja punatulkkuja. Ensimmäisenä talvena niitä ei näkynyt, mutta seuraavana ensin ilmestyi kaksi sirkkua ja kohta niitä oli 50. Olivat näköjään kertoneet kavereilleen meidän ravintolastamme. Punatulkut kuten tiaiset löysivät meidät myös. Erikoisimpia ruokailijoita ovat olleet puukiipijä ja harmaapäätikka. On loistavaa, kun linnut näkee makuuhuoneen ikkunasta ja aivan nenän edessä.
Fasaanit olivat älykkäitä tuolla ruokintapaikalla. Yksi hoksasi, että siemenet ovat laudalla ja se alkoi töniä lautaa aina ruokailupaikalle tullessaan. Joka tönäisyllä laudalta valui siemeniä maahan, ja näin lintu sai ihan oman ruokailupaikan 20 kaverinsa joukossa.
Yhtenä yönä istuin sängyn laidalla ja murehdin elämääni, josta on tullut ankeaa, kun sairaus on tehnyt minusta surkean ja terveydenhoito on pitänyt huolen siitä, että menetin senkin vähän terveyden, mitä oli vielä jäljellä. Yhtäkkiä näin kuitenkin vaaleat siivet sen pimeyden keskellä, se ei ollut enkeli, se oli pöllö. Se istahti pyykinkuivaustelineen tolpalle. Yritin tiirata sitä, mutta eihän se pimeyden keskeltä näkynyt kuin vaaleana tolpan jatkeena. Mieheni ei uskonut koko asiaa ja haki kiikarit. Kuin ihmeen kaupalla niillä näki pöllön selvemmin, siinä se istui ja oli varmaan joskus saanut paistin ruokintapaikalta, jota se nytkin tuijotti. Ehkä se oli helmipöllö koon ja muodon perusteella… Mene ja tiedä.
Joen läheisyys on myös lisännyt lintutietämystäni. Koska tässä lähellä on koskia, olen nähnyt siellä koskikaran keskellä talvea sukeltelemassa. Kesällä ihmettelimme linnun ääntä, miten se lensi lähellä joen veden pintaa ja samalla piti korkeaa, vinkuvaa ääntä. Rantasipiksi se sitten hoksattiin, siinä se meidän laiturillamme aina välillä seisoskelee.
Apuksen jäseneksi ajauduin, kun otin osaa pihabongaukseen joku vuosi sitten. Minun lintuharrastamiseni on aika vaatimatonta, en pysty taivaltamaan linturetkillä vaikka kuinka haluaisin, mutta jotakin halusin tehdä tämän yhdistyksen hyväksi, niinpä lupasin oikolukea tekstin. Siispä, jos löydätte virheitä tekstistä, on syy ihan minun.
Teksti ja kuvat: Riitta-Liisa Saarinen, Apuksen oikolukija
