BirdLife Suomi muistuttaa lintujen pesimärauhasta. Lintujen laulusta kannattaa nyt nauttia, mutta pesintöjä ei saa häiritä. Kaikkien lintulajien pesinnät ovat lailla suojeltuja ja niiden häiritseminen on kielletty.

Useimpien lintulajien pesintä on juuri nyt herkässä vaiheessa, kun emot rakentavat pesää, munivat ja hautovat. Todennäköisyys sille, että emo hylkää pesän häiriön vuoksi on suurimmillaan pesinnän alkuvaiheessa.

Lintujen käyttäytyminen antaa usein vihjeen pesinnästä, vaikka yhtään pesää ei näkyisikään. Emojen hätäily ja varoittelu ovat varma merkki pesinnästä.

”Lintujen pesintöjen huomioon ottaminen on helppoa. Riittää, että tarkkailee lintujen käyttäytymistä ja muuttaa hieman omia kulkureittejään lintujen tarpeiden mukaan”, neuvoo suojeluasiantuntija Aapo Salmela BirdLife Suomesta.

Lintujen pesinnän häiritseminen ja pesien vahingoittaminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Kielto koskee myös rakenteilla olevia pesiä. Tahallisesta pesien tuhoamisesta seuraa sakkojen lisäksi munien arvon korvaaminen valtiolle. Korvausarvo vaihtelee lajin harvinaisuuden ja uhanalaisuuden mukaan.

Osa lajeista käyttää samaa pesää useana vuonna. Näiden pesien suoja on ympärivuotinen. Esimerkiksi BirdLifen vuoden linnun, erittäin uhanalaisen tervapääskyn, pesien hävittäminen on kiellettyä myös pesimäajan ulkopuolella.

(Haapana: kuva Suski Kaukinen)

BirdLife Suomi on valinnut vuoden linnuksi erittäin uhanalaisen tervapääskyn. Vuoden lintu -hankkeen tavoitteena on kiinnittää huomiota kaikille tutun tervapääskyn vähenemiseen ja sen pesäpaikkojen säilymiseen. Samalla kerätään havaintoja tervapääskystä ja tarkennetaan lajin nykyistä kannanarviota.

Tervapääskyjä pesii koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tyypillinen pesäpaikka on rakennuksen kolo lähellä katonrajaa. Tervapääskyjä pesii myös maatilojen pihapiireissä sekä aukeilla metsäpaikoilla tikkojen vanhoissa koloissa, usein korkeissa keloissa. Tervapääsky viettää ilmassa valtaosan elämästään: se syö yksinomaan lentäviä hyönteisiä ja muita ilmassa leijuvia selkärangattomia, se parittelee ja jopa nukkuu lentäessään.

Suomen tervapääskykanta on vähentynyt pitkään ja tasaisesti, ja samankaltaista huolestuttavaa kehitystä on havaittu myös monissa muissa Euroopan maissa. Vähenemisen syyt ovat osin epäselvät. Merkittävin tunnistettu uhka on sopivien pesäpaikkojen väheneminen etenkin kaupunkiympäristöissä, joissa valtaosa kannasta nykyään pesii.

Tervapääskyjen pesät ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja ympäri vuoden. Silti niitä tuhoutuu katto- ja julkisivuremonttien yhteydessä. Taustalla on usein tiedon puute. Ennen remontteja on tärkeä selvittää, pesiikö rakennuksessa tervapääskyjä, ja tarvittaessa hakea poikkeuslupaa Lupa- ja valvontavirastolta. Häviävät pesäpaikat on korvattava pöntöillä.

”Tervapääskypönttöjen hinta on murto-osa kattoremontin kustannuksista. Tervapääsky on myös varsin siisti lintu, sillä emot kuljettavat poikasten ulosteet pois pesästä. Niiden aiheuttamaa sotkua on siis turha pelätä”, kertoo BirdLifen suojeluasiantuntija Aapo Salmela.

Tervapääskyjen asuntopulaa voi helpottaa asentamalla ulkoseinille räystäiden alle pönttöjä. Niitä voi kiinnittää myös avoimilla paikoilla korkealle puihin.

”Jokainen voi osallistua vuoden lintu -hankkeeseen kirjaamalla havaintonsa tervapääskyistä Tiira-lintutietopalveluun (www.tiira.fi)”, kannustaa Salmela.

Pesimäaikaan kesä-heinäkuussa laji on helppo havaita, kun linnut lentävät matalalla ja syöksyvät pesäkoloihinsa ruokkimaan poikasia. Havaintojen kirjaamisessa kannattaa keskittyä pesäpaikkoihin. Näin ne voidaan huomioida tulevissa remonteissa.

Vuoden lintu on BirdLife Suomen valitsema vähentynyt, harvalukuinen tai puutteellisesti tunnettu lintulaji, josta kerätään tehostetusti havaintoja. Edellinen vuoden lintu oli erittäin uhanalainen huuhkaja.

(Tervapääsky: kuva Markku Huhta-Koivisto)

Me Apuksessa teemme monenlaista linnustonsuojelutyötä. Osa siitä on konkreettista työtä: Seittelin talkoot, linnunpönttöjen vieminen, rengastaminen, lintulaskennat, kehrääjäseuranta jne. Osa on näkymättömämpää, niin sanottua paperityötä. Tänä vuonna Apus on lausunut jo kuudesta kaavasta tai muusta maankäytön muutossuunnitelmasta. Näitä ovat olleet Mäntsälän strateginen yleiskaava, Mäntsälän Hirvihaaraan suunniteltu kivilouhos, Järvenpään Wärtsilän osayleiskaava, Nurmijärven Sudentullin asemakaava, Tuusulan Lahelanorren asemakaavaehdotus ja Nurmijärven Savikon aurinkovoimalaitos. Kaikki näistä ovat vielä prosessissa, eikä lopullisia päätöksiä ole tehty, mutta esimerkiksi Mäntsälän alkuperäisessä yleiskaavaehdotuksessa oli huomioitu molemmat Apuksen lausumista tärkeistä lintupaikoista luo- tai SL-merkinnöillä. Valitettavasti kaavaan äänestettiin muutosehdotuksia lautakunnan enemmistön päätöksellä, ja tällä hetkellä molemmat merkinnät ovat vaarassa pudota lopullisesta kaavasta. Peli ei kuitenkaan ole menetetty, koska kaava on tulossa vielä valtuuston käsittelyyn.

Se, mihin me tarvitsemme teidän apuanne, on oman kotikunnan kaavoituksen ja teollisuushankkeiden seuraaminen. Apus toimii kuuden kunnan alueella ja hallituksessa meidän on mahdotonta seurata kaikkia. Myös paikallistuntemus on parasta aina kyseisten kuntien omilla asukkailla. Kaikkein tehokkainta on vaikuttaa kaavoitukseen sen alkuvaiheessa eli OAS-vaiheessa. Myöhemminkin se on mahdollista, mutta vaikeampaa. Siksi toivomme, että ilmoittaisitte meille aina kun huomaatte oman kuntanne alueella kaavasuunnitelman, joka koskee jotain linnustollisesti tärkeää aluetta; käytännössä ne ovat useimmiten metsiä.

Seuraava vaihe, missä tarvitsemme jäsenten apua, on kaavan tai muun maankäytönmuutoksen uhkaamilla alueilla retkeily ja kaikkien havaintojen merkitseminen Tiiraan. BirdLifella on muihin luonnonsuojelujärjestöihin verrattuna mahtava etu käytössään vaikuttamisen tueksi ja lausuntojen liitteeksi: Tiira-aineisto. Usein kaavasuunnitelmat kohdistuvat kuitenkin alueille, joista on Tiira-havaintoja vähän tai ei lainkaan, ja tässä tarvitsemme jäsenten apua. On tärkeää huomata, että tällä hetkellä kaikkien yleisempienkin lintulajien määrän vähentyessä, tavallisimpienkin lajien havainnot ovat tärkeitä. Tietenkin vielä vaikuttavampaa on, mikäli alueelta löytyy uhanalaisia lajeja, petolintuja tai metsäkanalintuja. Havaintojen keräämiseen riittää usein muutama maastokäynti.

Pyrimme tiedottamaan ajankohtaisista kaava-asioista vähintäänkin Whatsapissa ja Apus-foorumilla, ja meille voi myös ilmoittaa kaavoista näiden kautta. Yhdessä voimme tehdä Apuksessa entistäkin vaikuttavampaa linnustonsuojelutyötä!  

Satsa Orajärvi, Apuksen hallituksen jäsen

(Laulujoutsenia Mäntsälässä Haukisuolla, jolle Apus esitti suojaavaa kaavamerkintää: kuva Olli Orajärvi)

Apus osallistui talven aikana BirdLifen 100 pönttöä-haasteeseen, jossa sitouduimme viemään 100 pönttöä maastoon lintujen asuntopulaa helpottamaan. BirdLife puolestaan lahjoitti yhdistyksellemme 10 € / maastoon viety pönttö. BirdLife oli saanut varat lahjoituksena tukijoilta tätä tarkoitusta varten.

Maastoon vietiin 94 pikkulinnunpönttöä, 20 telkän/lehtopöllön pönttöä ja kolme kottaraispönttöä.

Pikkulinnun pönttöihin kohdistui kesäkuun pesätarkastuksissa erityinen mielenkiinto, sillä Nurmijärvelle ja Tuusulaan luotiin pönttölinjoja nuoriin kasvatusmetsiin, joissa ei ollut lainkaan kolopuita. Pönttöjä sijoitettiin rinnan korkeudelle, ja noin 50 m välein. Pesätarkastusten yhteydessä rengastettiin poikasia (rengastajilla on lupa vierailla lintujen pesillä). 

Yllätys oli suuri, sillä Nurmijärvellä ja Tuusulassa tarkastetuista 41 pöntöstä joka ainoa oli asuttu! Näin korkeaa käyttöastetta ei olisi mitenkään osannut etukäteen ennustaa. Korkea käyttöaste kertoo aivan suoraan nuorten metsien kolopuupulasta. Kesäkuun alun tarkastuksissa osa tiaispoikueista oli jo pesäpöntön jättänyt, mutta jäljellä olevat poikueet olivat suuria ja terveitä. Kirjosiepon pöntöissä oli yleisesti 7 munaa tai poikasta, mikä on hyvä määrä. Alkukesän olosuhteet näyttävät suosineen pönttöpesijöitä.

Apus toivottaa kaikille oikein hyvää juhannusta!

Teksti: Juha Honkala. Kuvien pöntöt rakensi Markku Tiirakari.