Olin oppaana ja matkanjärjestäjänä Keski-Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien Lapinretkellä kesäkuun alussa 2022. Havaitsimme viikon retkellä keräkurmitsaa lukuun ottamatta kaikki tavoitelajit. Retkelle osallistui 11 apuslaista, kuski Antero (tuttu mm. Tringan retkeläisille) ja puolisoni Merja. Reissu tehtiin Packalén Bussin 20 paikkaisella MB Sprinterillä, josta oli poistettu kaksi penkkiriviä matkatavaroita varten.

Sää oli koko viikon retkeilylle sopiva: aamulla mukavan viileää (alle +10 astetta). Alkuviikosta Kuusamossa oli tuulista (5m/s, puuskissa 10 m/s).

Lähdimme matkaan Järvenpäästä lauantaina 4.6.klo 6. Matkareitti kulki viitostietä Joroinen-Mikkeli-Kuopio-Kajaani-Kuusamo. Perillä majapaikassa Rukajärven rannalla (n.20 km Kuusamon keskustasta pohjoiseen) olimme kello 17:40.

Kuusamon majoituksemme oli Iisakki Villagen Papintalo. Ei olisi uskonut, että Rukajärven rannalla oleva kookas, upea ja uudelta vaikuttava hirsirakennus oli marraskuussa tehdyn tarjouskilpailun halvin! Majoituimme kahden hengen huoneisiin, joissa kaikissa oli wc, suihku, kuivauskaappi, pieni keittiö (keittolevy, mikro, kahvin ja veden keittimet). Yhteiset tilat (keittiö, eteinen, oleskelutilat) olivat avarat ja viihtyisät. Hintaan kuului aamupalatarvikkeet (leipää, päälliset, hedelmiä ja vihanneksia, keitetty kananmuna, mehua, jogurttia ja puurotarvikkeet). Majoituksessa kaikki toimi loistavasti, vastaanotto oli lämmin ja kaikin puolin jäi sellainen kuva, että paikka on erittäin hyvä vaihtoehto lintuharrastajille.

Teimme tulopäivän iltana puolentoista tunnin kävelyn majapaikan lähimaastossa. Haviksia tuli kuikista, naaras uivelosta, tukkakoskeloparista. Mökkirannassa uiskenteli joutsenpari ja lirot pitivät omaa soidintansa.

Päätimme illan Saaran ja Jarin tarjoamaan kuohuviinilasilliseen yhteisen retken kunniaksi. Reissu lähti mukavasti käyntiin.

5.6. Kuusamo: kuukkeli, pikkusirkku

Seuraavana aamuna lähdimme liikkeelle matkan rasituksesta johtuen vasta kello 7. Tuuli oli aika häiritsevä, mutta päätimme kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja aloittaa Valtavaaralta, johon majapaikasta oli matkaa noin 12 kilometriä. Ajoimme Konttaisen pysäköintipaikalle. Konttaiselle pääsee Virkkula-Vuotungintieltä, jonka varrella sijaitsee paikoitusalue sekä polku huipulle. Sinipyrstö ei kuulunut pysäköintipaikalle, mutta toiveikkaana lähdimme kiertämään reittiä huipulle. Polut ovat loistokunnossa ja metsä upeaa: naavaiset kuuset näyttivät kurkottavaan pilviin asti. Alarinteeltä tuli haviksia kukkuvasta käestä, rautiaisesta, leppälinnusta ja hippiäisestä. Metsäkirviset lauloivat vaaran rinteillä upeasti. Yksi päivän tavoitelajeista tuli vastaan pian polun ensimmäisen T-risteyksen jälkeen, josta käännyimme oikealle, vaaran laelle vievälle reitille (vasen vie Karhunkierrokselle). Kaksi kuukkelia rääkyi ja naukui polun vieressä uteliaana ja saimme katsella näitä selvästi ihmisiin tottuneita veijareita kaikessa rauhassa.

Kävelimme hissukseen noin kolmessa vartissa huipulle. Muita kulkijoita ei ollut ja leppälinnut ja metsäkirviset säestivät matkaa mukavasti. Huipulta on huimat näköalat, mutta emme innostuneet sen enempää staijaamaan. Paluumatka vaaran toista reunaa sujui mukavasti, mutta ilman lisälajeja. Tänne tultaisiin huomenna uudestaan.

Jatkoimme pysäköintipaikalta lähtevää Virkkulantietä itään kohti n.20 km:n päässä olevaa Vuotungin lintutornia. Lyhyt pysähdys suoralla, jonka molemmilla puolilla oli mukavan näköistä niittyä. Tuulihaukka lekutteli, varpushaukka kaarteli, pensastaskut ja keltavästäräkit lauloivat. Nuori isokäpylintu ruokaili tien varren männyssä. Ehdimme katsella sitä kaukoputkella, kunnes se lehahti siivilleen muiden lajikumppaniensa kutsumana lähti kohti koillista.

Lintutorni on Vuotunkinjärven itäreunalla. Torni ei näy kovin helposti tielle, mutta tien reunassa on puinen ”lintutorni” -kyltti ja pikkubussillekin sopiva pysäköintipaikka. Torni pysäköintipaikalta noin 50m etelään. Torniin mahtui juuri ja juuri 10 henkilöä. Sieltä on hyvä näkyvyys järvelle ja heti kävi selväksi, että ollaan hyvällä lintupaikalla. Edessä lensi hyönteispyynnissä 40 pikkulokkia, 3 uivelokoirasta uiskenteli 30 tukkasotkan joukossa. Härkälintu sukelteli hieman kauempana lahdella. Länsituuli pieksi tornia ikävästi, joten pitkään emme paikalla viihtyneet. Katsastimme vielä tien toisella puolella olevan niityn. Pari tuulihaukkaa ja taivaanvuohi päätyivät havikseen.

Tornin pysäköintipaikalla on puucee ja rannassa pöytäryhmä taukoilua varten. Me pidimme evästauon läheisen Hepojoen rannalla ja jatkoimme Kuntilaan, Kuntijärvitietä  (tienro 8691) itään. Muutaman kilometrin ajon jälkeen pysähdyimme kohtaan, jossa tien oikealla (etelä) puolella oli tien vieressä pieni, vetisen suon pohjukka ja tien vasemmalla puolella nuorta, mäntyvoittoista sekametsää. Heti kun kulkupelimme ovi aukesi niin korviin kantautui tien vasemmalla puolella laulavan pikkusirkun sävelet. Lintu oli noin 30 metrin päässä, metsään menevän ajouran kohdalla. Kuuntelimme lintua tovin, mutta heti kun etenimme tiellä niin se lopetti laulunsa ja aloitti tiksuttamisen. Näimme kaksi lintua matalalla kasvillisuuden seassa. Poistuimme paikalta niitä häiritsemästä ja koiras palkitsi ratkaisumme laululla. Suurin osa sai eliksen, mutta olisihan tuo saanut näkyä paremmin. Näimme vielä viimeisten paikalta poistuvien ryhmäläisten kanssa, miten ukkometso kosahti rinteestä lentoon.

Käänsimme auton petoeläinkeskuksen risteyksessä ja ajoimme samaa reittiä takaisin pikitielle. Ensimmäiset turistikuvat porotokasta syntyivät paluumatkan aikana.

Päätimme siirtyä suunnitelman mukaisesti kohti Kuusamoa. Ajoimme Vuotungintietä (8690) etelään. Louhelan kohdalla pellolla oli parikymmentä laulujoutsenta.

Kuusamossa ruokapaikaksi valikoitui ABC-ketjun buffetpöytä. Lähinnä sen nopeuden vuoksi. Eihän tänne syömään olla tultu!

Seuraava lintukohde oli – kivasti lounaan jälkeen – vieressä oleva jätevesien käsittelyalue eli Jätäri. Paikka on nimeään siistimpi (jos jätealueet, kaatopaikat ja likaojat kiinnostavat, tule mukaan linturetkelle!) ja sen reunalla on maineikas Torankijärven  lintutorni (Jatatie, jota alle 100m ja oikealla näkyy puhdistamon portti, missä on P-paikka). Lintutornille ei ole viitoitusta, mutta se löytyy kulkemalla pienten lampareiden reunasta noin 400 metriä kohti järven pohjukkaa. Isohko, kaksi kerroksinen torni oli kivassa paikassa lahden reunalla. Retken ensimmäinen ja samalla toiseksi viimeinen sadekuuro kesti kolme minuuttia, mutta ilmeisesti se riitti aiheuttamaan hyönteisissä jotakin säpinää. Pikkulokitkin huomasivat sen ja niitä ilmestyi isohko parvi, 95 lintua saalistamaan. Pienestä, tornin edessä pyörivästä pääskyparvesta löytyi törmä-, haara-, ja räystäspääskyjä. Mukava tilaisuus vertailla näiden lajien tuntomerkkejä ja muotoeroja lennossa. Kuovipari antoi varikselle kyytiä läheisellä vastarannalla, sääksi näyttäytyi ja pirkkusirkun laulu kuului täälläkin. Emme saaneet vesiuoman toisella puolella laulavaa lintua näkyviin, mutta nyt pystyimme kuuntelemaan sitä hyvin.

Kävimme vielä  Oivangin kosteikkoalueella, jonne on Kuusamon keskustasta vain muutaman kilometrin matka (Keskustasta 5-tietä Rukan suuntaan, josta käännytään vasemmalle Posion tielle. Ajetaan noin 2,4 km ja käännytään oikealle kosteikolle johtavalle tielle. Paikka on hyvin viitoitettu päätieltä).

Paikka on upea, mäntykankaan keskellä oleva, EU-rahalla rakennettu kosteikkoallasalue. Alueen keskeisellä paikalla on tukeva lintutorni. Linnut vain puuttuivat. Kolme valkovikloa ja retken ainoa metsäviklo näyttäytyivät. Kiva paikka kuitenkin!

Katsoimme vielä paluumatkalla majapaikkaan 5-tien vieressä Rääpsylammessa uivat 12 pilkkasiipeä. Ne olivatkin mukavan lähellä noin 150 metrin päässä tarjoten hienon mahdollisuuden katsoa myös naaraslintujen tuntomerkkejä.

Majapaikassa saunoimme uudessa ja komeassa rantasaunassa ja nautimme 10-asteisen järviveden virkistävästä viileydestä.

6.6. Kuusamo-Sodankylä: sinipyrstö, virtavästäräkki ja koskikara

Toisena retkipäivä lähdimme kohti Sodankylää, toki kuitenkin aamu Kuusamon lintupaikkoja kierrellen. Kamat kasaan ja autoon klo 6. Hieman haikein mielin jätimme hienon majapaikkamme, mutta uudet seikkailut odottivat.

Saavuimme eilisestä tutulle Valtavaaran Konttaisen pysäköintipaikalle 6.45. Autossa olimme ehtineet jo kuunnella sinipyrstön laulua ja opetella lyhyen, mutta kauniin melodian tunnistamista. Heti kun pääsimme ulos autosta, tuttu laulu kuului alarinteeltä. Nousimme noin 100 metriä polkua ylöspäin. Sinipyrstö lauloi aktiivisesti hyvin lähellä polkua. Etsimme lintua liian ylhäältä kuusien latvuksista, sillä muutamat meistä ehtivät nähdä sen paljon luultua alempana. Äänittelimme sitä hetken, kunnes poistuimme erittäin tyytyväisinä ja tietoisina siitä, että lajin näkeminen on vaikeaa. Yksi retken tavoitteista oli saavutettu.

Sinipyrstö on ehkä tällä hetkellä ajankohtaisin lintulaji Suomessa. Sen runsastuminen on ollut sensaatiomaista. Muutamassa vuodessa kanta on moninkertaistunut eikä syytä tiedetä. Ehkä kaukana idässä, sen talvehtimisalueilla, on tapahtunut joku mullistava muutos? Ehkä lintujen pyydystäminen on vähentynyt? Myös samalle suunnalle muuttavan pohjansirkun kanta on elpynyt selvästi.

Otimme suunnaksi Oulangan kansallispuiston. Kiutakönkään upeat kosket toisivat mukavaa vaihtelua vaarojen ja kosteikkojen koluamiseen. Paikalla oli jo useita päiviä viihtynyt virtavästäräkkipari, joten reittivalinta oli selvä.

Matkaa Valtavaaralta luontokeskuksen pysäköintialueelle on 35 kilometriä. Olimme siellä kello 8, joten ennätimme hyvin tutustua alueeseen ennen luontokeskuspalvelujen aukeamista ja mahdollisia turistivirtoja. Pysäköintipaikalla oli pari avoinna olevaa puuceetä, joita ei Lapin luontokohteissa ole yhtään liikaa.

Kävelyreitti kulki joenvartta ja siitä oli hyvä näkyvyys joelle. Ensimmäinen koskikara löytyi noin 200 metrin kävelyn jälkeen. Myös virtavästäräkit olivat näkyvästi esillä ja koiras myös lauloi useasti, joten bongauksesta tuli helppo ja mukava. Katselimme niitä reilun tovin. Samalla myös aamun toinen koskikara näyttäytyi.

Paikka on kaunis, helppokulkuinen ja myös muun luonnon osalta antoisa. Katselimme mm kauniita lapinvuokkoja joen rinteessä sekä kuvasimme harvinaista neidonkenkää polun varressa.

Pysäköintipaikalla kuulimme reissun ainoaksi jääneen tiltaltin ja katselimme räystäspääskyjen puuhia.

Matkalla Sodankylään pysähdyimme 5-tien varressa olevan Kitisenjärven kohdalla, koska bussin ikkunasta näkyi hyvin lintuja. Järveä on tien molemmin puolin ja heti pohjoispuolella on hyvä pysäköintipaikka. Näimme 30 pikkulokkia, härkälinnun, sääksen, suokukkoja, liroja, tukkakoskelon ja tukkasotkia.

Perillä Sodankylässä, Kiilopään luontokeskuksessa olimme klo 16. Meillä oli kahden hengen huoneet hotelli Niilanpäästä. Huoneet olivat normaalia hotellitasoa, viihtyisät ja toimivat. Huoneista on hieno näköala alueen läpi kulkevalle purolle, joten haviksia voi tehdä myös ikkunan takaa. Hotellin asukkaille on yhteinen jääkaappi alakerrassa, jossa oli hyvin tilaa. Alakerrassa on myös kuivauskaappeja sadepäivien vaatekuivausta varten. Kiilopäässä on myös muuta majoitusta hostellista vuokramökkeihin.

Aamupala tarjoillaan klo 8-10. Se oli runsas ja kuului majoitukseen. Ravintolasta voi ostaa myös eväspaketin retkelle (leipää, mustikkakeittoa, hedelmä, välipalakeksi ja rusinalaatikko).

Ravintolan buffet-lounas on kattava (3 pääruokalajia), mutta ryhmämme mielestä hintava, 25 euroa . Listalta löytyy paljon edullisemman tuntuisia vaihtoehtoja.

Teimme majoittumisen ja ruokailun jälkeen muutaman tunnin kävelyn puronvarressa. Ensituntumana lintuja oli niukasti. Punakylkirastaita oli vain muutama, pajulintuja noin 5, muutama pensastasku ja kolme sinirintaa lauloi. Valitettavasti mielikuva ei muuttunut koko reissun aikana. Samaa mieltä olivat myös muutamat muut maastossa tapaamani lintuharrastajat: kovin oli Lapissa hiljaista ainakin näin kesäkuun alussa.

7.6. Kiilopää: kiiruna ja riekko

Kuljettajan ja auton lakisääteinen lepopäivä ja tunturipäivä retkeläisille. Nukuimme vähän pidempään ja olimme hotelliaamiaisen jälkeen liikkeellä kohti Kiilopään huippua. Sää oli pilvinen ja hieman tuulinen eli sopivan vilpoisa rinteen nousemiseen. Reitti lähtee ravintolan edestä ja huipulle on matkaa reilu kilometri. Polku on kohtalaisen helppokulkuinen, mutta syke nousee rauhallisellakin kävelyllä. Reitillä on sopivasti taukotasanteita penkkeineen. Jyrkin kohta on lähellä huippua ja tällä noin 50 metrin matkalla voi kävelysauvoista olla hyötyä.

Tavoitteena oli löytää huipulta kiiruna ja keräkurmitsa. Viimeistään tässä vaiheessa oli käynyt selväksi, että ryhmä oli erittäin motivoitunut lintujen etsintään: rinnettä kiikaroitiin tarkasti niin läheltä kuin kaukaakin. Ryhmäläiset löysivätkin nopeasti kiirunan  alarinteeltä, yllättävän alhaalta. Se istui näkyvästi kivellä ja koiraan tummaa silmänedustaa ja muutamaa harmaata höyhentä lukuun ottamatta valkoinen höyhenpuku pisti silmään. Sitä katsellessamme taustalta löytyi myös koirasriekko. Sen kaulaa myöten punaruskea, mutta muuten vaalea puku pisti silmään kiirunan tavoin. En muista, että olisin koskaan nähnyt nämä lajit samassa kaukoputken kuvassa. Ilmeisesti riekonkin mielestä kuvassa oli jotain liikaa. Se pälyili kiirunan suuntaan kiivaasti. Jostain ihmeen oikusta kiiruna päätti siirtyä vielä vähän alaspäin. Riekko hyökkäsi välittömästi kaula pitkänä kiirunaa kohti. Kiiruna otti siivet käyttöön ja ampaisi karkuun. Riekko ei tähän tyytytynyt vaan kohta ne lensivät peräkanaa pitkin rinnettä. Saimme vertailla näitä kahta lajia myös lennossa ia huomata, kuinka paljon pienempi kiiruna oli. Kiiruna lensi ylös ja riekko palasi alas. Tunturissa oli taas rauha ja kaikki hyvin. Paitsi, että keräkurmitsasta ei näkynyt jälkeäkään. Myöhemmin selvisi, että kahdella kurmitsalla (pari?) oli tapana tulla Kiilopään huipulle vasta myöhemmin illalla. Ehkä siksi, että päivällä rinteillä on paljon kulkijoita? Retkeläisistä vain kaksi ehti nähdä kurmitsat retken aikana useista yrityksistämme huolimatta.

Kiilopää huipulla ja rinteillä linnusto on niukkaa: kivitaskuja ja niittykirvisiä on muutamia pareja, kapustarintoja on 2-4 paria. Maisema on kuitenkin hieno ja rinne aina nousemisen arvoinen.

8.6. Inari-Utsjoki: kahlaajia, tunturikihu, taviokuurna

Starttasimme kohti Utsjoen Piesjänkää kello 5. Edessä oli reilun 400 kilometrin lenkki Inarinjärven ja Kaamasen maisemissa. Kiikaroimme matkalla tyhjänoloista Inarinjärveä eikä tilanne ollut yhtään parempi Toivoniemen lintutornista (tiennro 9710,viitoitus nelostieltä E75) katsottuna. Torni on hienolla paikalla Kaamasenjoen suistossa. Alueen hallitsee hyvin 12 metrisestä tornista. Auton saa hyvin tornin lähelle vain muutaman askeleen päähän tornista. Tornin vieressä on isohko, tukeva pöytä penkkeineen, joten paikka soveltuu hyvin myös taukoiluun. 

Nyt lintuja oli erittäin vähän. Pari uiveloa, pieni parvi haapanoita ja muutama tavi. Kävelimme kosteikkoalueen läpi kulkevaa tietä noin kilometrin matkan sillalle asti, mutta lisähavaintoja ei herunut.

Seuraava isompi pysähdys oli muutama kilometri ennen määränpäätä, tiennro 92:n oikealla puolella oleva Utsjoen Karigasniemen Sulaojan iso lähdealue (“Valkoinen lähde”). Paikka on laajan levähdysalueen vieressä, tien oikealla puolella. Pidimme tässä myös aamupalatauon, sillä hyviä istumapaikkoja on paljon ja myös puuceet, 2kpl löytyivät.

Lähdealue on upea, jokimainen ja rehevä. Paikka tarjosi erityisesti valokuvaajille mielenkiintoisia kohteita. Lirot viihtyivät  virran keskellä olevilla mättäillä, keltavästäräkit ruokailivat rannan rentukoiden seassa ja sinirintoja oli hyvin, joista yhtä kuvasimme ahkerasti.

Levähdysalueelta noin puolikilometriä eteenpäin (siis länteen) on matala lammenpohjukka, jossa on aina kahlaajia. Nyt vain muutama liro, valkoviklo ja yksi mustaviklo. Paikan kohdalle on syntynyt tien oikeaan reunaan pysäköintipaikka ainakin yhdelle henkilöautolle. Lintuja joutuu katsomaan erittäin ikävästi tien pientareelta rekkojen pyyhkiessä ohi metrin päästä. Soveltuu huonosti isomman ryhmän kohteeksi.

Pääkohteessa Utsjoen Piesjängän palsasuoalueella olimme klo 10. Paikka on edellä mainitusta levähdysalueesta pari kilometriä Karigasniemelle päin. Oikealle kääntyy hiekkatie (Ailigasjängäntie),  jonka kyltissä on maininta poroerottelupaikasta. Edessä vasemmalla näkyy Karigasniemen Ailigastunturit. Hiekkatietä ajetaan pari kilometriä, kunnes tie päättyy poroerotteluajan ulkopuolella autioon mökkikylään.

Alueella on useita lammikoita, joissa kaikissa voi nähdä kahlaajia. Me keskityimme altaista läntisimpään ja helpoiten katsottavaan. Paikalla oli 6 vesipääskyä, kapustarintoja, muutama lapinsirri soitimella, tylli, suokukkoja ja liroja. Määrällä ei mässäilty, mutta ainakin ehdimme katsoa kaikki linnut kunnolla. Kävimme myös alueen pohjoisreunalla olevalla Piesjärvellä, jossa näimme onnekkaasti tunturikihuja. Linnut olivat olleet ilmeisesti maassa, sillä korpin ylilento nosti nopeasti 6 kihun parven ilmaan. Samaan läjään ilmestyi myös kaksi pikkukuovia varoittelemaan sekä kaksi lapintiiraa.

Söimme mökkien kuisteilla Kiilopään ravintolasta mukaan tilaamamme ”lounaspaketin” ruisleipää, pillimehua ja mustikkakeittoa. ABC:t ovat täällä päin Suomea harvassa (niin luin kaikki muutkin lounaspaikat).

Paluumatkalla kävimme jäätelökahvilla Kaamasen Neljän tuulen tuvalla. Kahvilan lintulauta on Suomen kuuluisin taviokuurnapaikka eikä pettänyt nytkään. Näimme koiraan ja naaraan sekä yhden nuoren linnun. Lisäksi paikalla oli komea punatulkkukoiras, jota oli hauska kuvata kesäisessä ympäristössä. Kävimme paluumatkalla vielä Saariselän Kaunispäällä. Huipulle eli perille asti pääsee autolla hyväkuntoista, päällystettyä tietä. Yritimme etsiä hetken keräkurmitsaa, mutta paikka ei oikein innostanut. Rinteessä olevan roskan määrä oli käsittämätöntä ja raivostuttavaa. Totesimme, että olisi hyödyllisempää kerätä roskia kuin etsiä lintuja. Toivottavasti huipulla olevan kahvilan avaaminen (joskus kesäkuun puolessa välissä) pakottaa rinneyrittäjän hoitamaan hommansa. Perillä majapaikassa Kiilopäällä olimme Saariselällä tehdyn kauppareissun jälkeen juuri sopivasti päivällisaikaan 17:30.

9.6. Saariselkä, Kuttura: kanalinnut, lapintiainen ja maakotka

Mielestäni viikon Lapin retkellä täytyy olla ainakin yksi metsäretki. Tähän olimme varanneet viimeisen kokonaisen retkipäivän. Lähdimme liikkeelle edellisenä iltana tehdyn äänestyspäätöksen jälkeen 6:30. Tarkoitus oli ajaa Kiilopäältä E75- tielle ja siitä muutaman kilometrin päähän Kutturan kylään vievälle Kutturantielle ja tarkemmin Kutturan Köysivaaraan, jossa on vanhaa naavaista kuusikkoa. Tavoitteena oli nähdä erityisesti lapintiainen, kuuukkeli ja metso. Suunnitelma epäonnistui siltä osin, että näimme metson, lapintiaisen, kuukkelin, riekon ja tilhen jo ennen Kutturantie puoliväliä. Kaikki nämä noin kilometrin matkalla, aivan tien reunassa ja upeasti esillä. Myös teeri lensi auton yli. No, kuukkelin ja tilhen takia piti jopa nousta autosta. Samalla näkyi nuorehko maakotka matkalla itään, joten ”ulkoilu” kannatti.

Kävimme vielä vähän talsimassa Köysivaarassa, mutta motivaatio metsän perusteellisempaa komppaamiseen ei enää riittänyt. Olimme kylläisiä aamun havainnoista, mutta toisaalta oikeaa ruokaa teki jo kovasti mieli, joten päätimme vaihtaa havupuut aamupalaan.

Kipusimme aamiaisen jälkeen ”kerran vielä” -hengessä Kiilopään huipulle.  Kaksi kiirunakoirasta näkyi taas., kurmitsaa ei. Toinen kiirunoista laskeutui yllättäen kahden ryhmäläisemme viereen, noin viiden metrin päähän. Siinä se hetken ihmetteli ja alkoi muina kiirunoina talsimaan vielä lähemmäksi. Me muut saatoimme vain seurata, kuinka se poseerasi kuvattava käytänössä aivan jaloissa.

Illalla näkyi vielä riekko hotellin takapihalla. Se jäi viimeiseksi Lapin havainnoksi. Seuraavana päivänä istuttiin bussissa leppoisasti kello 9:30-01:30 matkalla kotiin.

Loppuyhteenveto

Havaitsimme viikon Kuusamo-Sodankylä-Utsjoki -retkellä 4.-10.6.2022 yli 90 lajia. Mukana Lapin tavoitelajit, mm riekko, kiiruna, maakotka, tunturikihu, punakuiri, vesipääsky, koskikara, virtavästäräkki, sinipyrstö, lapintiainen,kuukkeli ja pikkusirkku. Petolinnut olivat vähissä emmekä nähneet yhtään pöllöä. Keräkurmitsa ja jänkäsirriäinen jäivät näkemättä. Kurmitsa olisi ollut mahdollinen Kaunispäältä, mutta yksi käynti tässä roskaläjässä riitti.

Kilometrejä tuli 2800. Retkelle osallistui 11 retkeläistä, opas ja kuljettaja eli yhteensä 13 henkilöä. Retken hinta oli 640€/osallistuja. Tämä kattoi retken kulut eli majoitukset kahden hengen huoneissa (6 kahden hengen huonetta+yhden hengen huone kuljettajalle) aamupalalla, oppaan ja  kuljetukseen liittyvät kulut.

Matka tehtiin 21 paikkaisella mini-bussilla, josta oli poistettu kaksi penkkiriviä matkatavaroita varten. Tavarat mahtuivat mukaan huolellisella pakkaamisella. Isomman ja raskaamman auton käyttö on monissa Lapin lintukohteissa hankalaa huonojen teiden ja hankalien kääntymispaikkojen vuoksi.

Huomiotavaa: kesäkuun alku on Lapin matkailussa talvi,-ja kesäsesongin välissä olevaa loma-aikaa. Useat tienvarsikahvilat ovat kiinni. Toisaalta majoituksen voi saada edullisesti.

Etelästä matkatessa ammattiautoilijoiden lakisääteiset tauot on otettava huomioon. Emme pystyneet ajamaan yhdellä kuljettajalla Sodankylästä Järvenpäähän vaan ”tuore” kuljettaja tuli loppumatkasta vastaan ja hyppäsi ratin taakse. Ryhmämatkan järjestämisessä harkinnan arvoinen vaihtoehto on matkustaa julkisilla esimerkiksi Kuusamoon ja ottaa vuokra autot. 

Kiitos Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat -Apus ry:lle luottamuksesta ja tuesta retken järjestämisessä sekä tietysti upealle porukallemme; Reijolle, Siskolle, Jarille, Saaralle, Keijolle, Eiralle, Anniinalle, Juhalle, Mialle, Tuomolle ja Merjalle. Antero kuskari ammattitaidolla ja oli tärkeä osa porukkaamme.

Kuusamon lintupaikkojen esittely löytyy Kuusamon lintukerhon sivulta: 

https://www.kuusamonlintukerho.fi/index.php/lintupaikat

Lapin lintupaikkoja on esitelty  Lapin lintutieteellisen yhdistyksen verkkosivuilla:

Lintupaikat